Pamfletti opiskeilijoiden asemasta tietokapitalismissa
December 7, 2006
Lataa tästä opiskelijoiden asemaa tietokapitalismissa käsittelevä pamfletti pdf-tiedostona. Monista ja levitä!
Lisää opintorahaa! Ei lukukausimaksuja!
Lataa tästä opiskelijoiden asemaa tietokapitalismissa käsittelevä pamfletti pdf-tiedostona. Monista ja levitä!
“Jo kauan sitten Fourier paljasti kuinka likinäköinen metodi on käsitellä perimmäisiä kysymyksiä suhteuttamatta niitä yhteiskuntaan kokonaisuutena.”
-The Situationist International Anthology
Olipa kerran, kauan sitten, käsitys että yliopistot ovat oppimisen paikkoja. Akateemisen täydellisyyden tavoittelu ja tutkimuksen puolueettomuus olivat tämän tarinan avainsanoja. Jos joskus uskoimmekin tähän valheeseen, niin nyt se lepää paljaana silmiemme edessä. Sitä toivoo ettei edes optimistisin perustutkinto-opiskelija pystyisi tai haluaisi tuudittaa itseään tämän halvan sadun tunnelmaan.
Myytti opiskelijaelämästä on vain sovitettu vallitsevien aikojen perusperiaatteisiin. Muotoiltu uudestaan sopimaan ironiseen ja sitoutumattomaan 1990-lukuun ja sen yksitoikkoiseen jatkumoon uudella vuosituhannella. Ne aidot vapaudet joita opiskelijat aikaisemmin kieltäytymisen ja luovan kamppailun keinoin saavuttivat, neutraloidaan kyynisen pitkäveteisyyden ja ruusuisen nostalgian napoihin. Opiskelijaelämä on enää vain yksi niistä monista rooleista joita meidän odotetaan omaksuvan. Ja kuten rooleilla yleensä, huolimatta siitä vapauden pintakiillosta joka juuri tällä kyseisellä roolilla on, sen ainoa tarkoitus on rajoittaa pikemminkin kuin laajentaa mahdollisia tapoja ihmiselämän järjestämiseksi.
Koko juttu osoitteessa http://takku.rbgi.net
Hyvin kirjoitettu pamfletti mutta yksi asia jäi mietityttämään: pitääkö akateemisen ihmisen todellakin pitää hallintoa vihollisenaan? Eikö se ole liian helppo ratkaisu luovalle ajattelulle? Eikö pitäisi ennemmin kertoa, miten saamme toimivan yhteiskunnan, jossa tietyn kansanosan luova nerous toimii toisten hyväksi vai olemmeko sitten jo omaksuneet liiaksi kapitalistisen ajattelun, jossa yksilön älykkyys hyödyttää vain häntä itseään?
Tällöinhän noudatamme aivan samaa ajatusmallia kuin ne, joita kritisoimme. Lakko on toimiva ase vain harkiten käytettynä. Menemällä opiskelulakkoon haittaamme enemmän vain itseämme. Pitäisi ennemmin kai mennä valmistumislakkoon… Tai harrastaa passiivista vastarintaa noudattamalla omia ideaaleja niiden seurauksista välittämättä: opiskella kunnes on saavuttanut riittävän sivistyksen ja tiedon, luoda suhteita ilman aikomusta hyväksikäyttää niitä, auttaa tovereita ja toimia aktiivisesti kaikin sallituin keinoin paremman maailman luomiseksi.
Me olemme akateeminen nuoriso ja maailma on huomenna meidän. Kysymys kuuluukin, millaiseksi sen maailman itse teemme keski-ikäisinä? Kostammeko vääryydet vai onko meillä voimaa ja sivistystä oikaista ne?